Uusiutuvan energian kasvu tuo Pohjoismaihin runsaasti ylitarjontaa

Lähes kaikki Pohjoismaat panostavat tulevina vuosina merkittäviä summia sekä uusiutuvaan energiaan että energiaomavaraisuuden lisäämiseen. Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu, että uusiutuvan energian osuus kaikesta energiankulutuksesta on yli 50 prosenttia ja omavaraisuusaste yli 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Muilla Pohjoismailla on omat energiastrategiansa. Maiden kansallista energiapolitiikkaa määrittävät myös Pariisin ilmastosopimuksen linjaukset, EU:n energiaunionin tavoitteet ja nationalismin sävyttämä geopoliittinen epävakaus.

Uusiutuvan energian voimakas tukeminen on johtanut siihen, että sähköä tuotetaan tällä hetkellä reippaasti kysyntää enemmän. Suomessa tuotanto on pitkään alittanut kulutuksen, mutta Olkiluoto 3 lisää valmistuessaan sähköntuotantoa noin 20 prosentilla. Yhdessä muiden tuotannon lisäyksien kanssa tämä kasvattaa ylitarjontaa entisestään.

“Maiden politiikka on johtanut siihen, että jokainen rakentaa vuorollaan omaa uusiutuvaansa kauhealla buumilla. Esimerkiksi tuulivoimaan panosti ensin Ruotsi, sitten Suomi ja nyt Norja, vaikka siellä voitaisiin tuottaa kaikki sähkö vesivoimalla. Ihmettelen, miksi pahasti ylijäämäisille markkinoille lykätään yhä valtion tuella lisää tavaraa. Se ei ole ilmaston eikä talouden näkökulmasta järkevää”, sanoo sähkömarkkina-analyytikko Riku Merikoski.

Tätä kritisoidaan myös Jorma Ollilan energiamarkkinoiden tulevaisuutta käsittelevässä raportissa, jota Pohjoismainen ministerineuvosto käsittelee marraskuussa. Raportin mukaan sekä maiden välistä yhteistyötä että markkinaehtoisuutta pitäisi lisätä, jotta historian valossa menestyksekäs ja pitkään jatkunut yhteistyö voi jatkua ja muutos vihreään talouteen kääntyy mahdollisuudeksi kaikille Pohjoismaille.

Vientimarkkinat avautuvat

SKM Market Predictorilla työskentelevä Merikoski antaa länsinaapurista esimerkin valtion siunauksella aiheutetusta ylitarjontatilanteesta: jos suomalaiset kuluttajat eivät ostaisi Ruotsista tuotua tuulivoimaa, ruotsalaiset sähköntuottajat olisivat pahassa pulassa. Merikosken mukaan suomalaiset kuluttajat ovat olleet Ruotsin tuulivoimapolitiikan suurimpia hyötyjiä, sillä tuulivoiman runsas tarjonta on laskenut hintoja.

“Käytännössä Ruotsin valtio lisäsi energiapolitikallaan tietoisesti sähkön vientiä Suomeen. Jos me emme sitä ostaisi, tuotetulle tuulivoimalle ei olisi riittävästi kysyntää.”

Ylitarjonnan takia vientikysymys nostaa päätään muissakin Pohjoismaissa. Meitä kiinnostaa yhä enemmän se, kenelle ja millä hinnalla saamme ylijäämämme myytyä. Ainakin Saksa, Hollanti ja Iso-Britannia ovat maita, joissa on lähivuosina runsaasti kysyntää pohjoismaiselle sähkölle. Kun Saksa sulkee viimeisetkin ydinvoimalansa, se tulee hyvin riippuvaiseksi tuontisähköstä. Norja taas rakentaa kaapelia Iso-Britanniaan, jossa sähkö on huomattavasti Pohjoismaita kalliimpaa. Merikosken mukaan tämä vähentää sähköntuontia Ruotsista Suomeen, kun Norjalla ei riitä enää tavaraa kaupattavaksi ruotsalaisille.

Vientipotentiaalin kasvaessa maiden välisten siirtoyhteyksien toimivuus ja riittävä siirtokapasiteetti tulevat entistä tärkeämmiksi. Siirtoyhteyksien lisääminen on myös EU:n energiaunionin tavoitteena. Ihannetilanteessa esimerkiksi tuulivoimaa ei rakennettaisi joka maahan, vaan ainoastaan sinne, missä sen rakentaminen kannattaa, kuten Tanskaan. Tanskasta tuulivoimaa siirrettäisiin sinne, missä ei tuule. Norjasta siirrettäisiin puolestaan vesivoimaa, Saksasta aurinkoa, Suomesta ydinvoimaa.

Ollilan raportin mukaan Pohjoismainen energiapaletti on hiili-intensiteetin alhaisuudella mitattuna 25 vuotta muuta maailmaa edellä. Merikoski uskoo, että haasteista huolimatta Pohjoismaat säilyttävät tulevaisuudessakin edelläkävijän asemansa.

“Pohjoismaissa on ollut perinteisesti maailman toimivin maiden rajat ylittävä sähkömarkkina. Se kertoo siitä, että yhteistyö on toiminut hyvin. Uskon, että pitkällä tähtäimellä asiat saadaan kyllä sovittua.”