Minä ennustan: Päästökauppa elää murrosvaihetta – toiveena yhtenäisempi päästöpolitiikka

Poliitikkojen mielestä päästökauppa on epäkunnossa, koska se ei ohjaa investointeja uusiutuviin energianlähteisiin nykyisellä alhaisella päästöoikeuden hinnalla. Oikeastaan tilanne on poliittisten päätösten seuraus. Minä ennustan, että ennen kuin uusiutuvan energian tuotantomuodot pystyvät korvaamaan kaiken perinteisen tuotannon, koemme päästökaupan renessanssin.

Päästökaupan tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen ja niiden vähentäminen kustannustehokkaasti. Käytännössä päästöt laskevat väkisin vähintään halutulle tasolle, koska markkina on siihen pakotettu. Valitettavasti EU:n jäsenmaat ja poliitikot eivät pidä tästä, koska he haluavat itse päättää, miten päästöjen vähentäminen toteutetaan.

Nykyisellään meillä on Euroopan laajuinen päästökauppamekanismi, jonka lisäksi jäsenmailla on omia tukimekanismeja uusiutuville energiantuotantomuodoille. Uusiutuvien energiantuotantomuotojen voimakkaalla tukemisella yhtä aikaa päästökaupan kanssa perinteiset tuotantomuodot ajettiin ongelmiin ja päästöoikeusmarkkina romahdutettiin. Tämä tapahtui veronmaksajien ja loppukäyttäjien kustannuksella.

Euroopan sähkömarkkinat murroksessa

Valtiot ovat olleet paikoin pakotettuja tukemaan perinteisiä tuotantomuotoja, koska perusvoimaa ei voida kokonaan syrjäyttää ennen kuin uusiutuvan energian talteenotto kehittyy kustannustehokkaaksi. Esimerkiksi Saksassa poltetaan edelleen huomattavan paljon hiiltä, koska vuoden 2011 Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksassa päätettiin lopettaa ydinvoima vaiheittain vuoteen 2022 mennessä. Nyt ydinvoima on vastatuulessa myös Ranskassa.

Eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla tarvitaan yhtenäisempää päästöpolitiikkaa. Yhtenäistä eurooppalaista sähkömarkkinaa edistetään jatkuvasti, mutta sallimalla nykyinen hajanainen tukipolitiikka, resursseja valuu hukkaan.

Vallitsevalla tukipolitiikalla on toki saatu uusiutuvan energian teollisuudenalalle hyvä alkusysäys ja uusiutuvat energiantuotantomuodot pystyvät jo paikoin toiminaan markkinaehtoisesti. Näkisin, että nyt olisikin hyvä hetki antaa valtaa takaisin markkinoille: sopia EU:n yhteinen päästötavoite, unohtaa maiden omat kiintiöt ja lopettaa samalla maakohtaiset tukiaiset. Annetaan markkinoiden hoitaa loput.

Kaikkien ei tarvitse vähentää yhteisillä markkinoilla samaa määrää päästöjä, vaan markkinat ohjaavat toiminnan sinne missä se on tehokkainta – samaan tapaan kuin suhteellisen kilpailuedun periaate säätelee muutakin maailmankauppaa. Säästyneitä resursseja voitaisiin ohjata uusiin siirtoyhteyksiin ja perustutkimukseen. Kehittyneemmät uusiutuvat tulevat kyllä markkinoille, kun ne ovat taloudellisesti kannattavia.

Vantaan Energia Oy:n Trader Kai Mäkelä