Synkkä ja valoisa tulevaisuus
Energiapuheemme keskittyy tämän hetken räpiköintiin. Kukaan ei uskalla katsoa vuoteen 2100.
Tuoreen tutkimuksen mukaan vain neljäsosa suomalaisista uskoo elintasonsa kasvuun tulevaisuudessa. En voi kuin ihmetellä, missä todellisuudessa ihmiset elävät. Tai no, tiedän kyllä, harhakuvia pää täynnä ja mustat lasit silmillä. Olemme synnynnäisiä synkistelijöitä. Näemme kauhuja kaikkialla ja hikeennymme, jos joku koettaa hieman nostaa raybanejamme näyttääkseen, että aurinko paistaa.
Myös media vinouttaa käsityksemme maailmasta. Vain huonot uutiset ovat hyviä uutisia, kuten jokainen mediaihminen tietää, ja niitä me sitten saamme. Puhumme tulevaisuudesta, mutta emme todella usko siihen. Kuitenkin pitkän tähtäimen tulevaisuus on ainoa todella tärkeä asia. Ja pitkän tähtäimen ratkaisut ovat erilaisia kuin lyhyen tähtäimen vaatimat. Kun putoaa veteen, lyhyellä tähtäimellä täytyy tietysti huitoa käsillä ja jaloilla. Mutta räpiköinnistä ei ole mitään hyötyä, ellei muista myös pitkää tähtäintä eli katsoa missä vene on ja uida sitä kohti.
Vain neljäsosa uskoo elintason kasvuun, vaikka Suomen BKT henkeä kohti on kasvanut itsenäisyytemme aikana 15-kertaiseksi ja kasvu jatkuu. Aurinkolasiemme takaa me näemme vain lamamontut, emme menestystarinaa. Maailman mittakaavassa on menty jo sukupolvien ajan yhtä lujaa, tasaisella kahden kolmen prosentin kasvuvauhdilla. Mutta me emme halua olla tietoisia menneisyydestä emmekä uskoa tulevaisuuteen. Nykyvauhdilla vaurautemme viisinkertaistuu vuosisadan loppuun mennessä. Siinä on se pitkä tähtäin, joka pitäisi muistaa. Me varaudumme tuleviin niukkuuden aikoihin, vaikka kaikki ennusmerkit tarjoavat vaurautta.
Vaurauden kasvu vaatii myös energiantuotannon kasvamista moninkertaiseksi. Sitä ei vain ole poliittisesti korrektia sanoa, koska kaikki energiapuheemme keskittyy tämän hetken räpiköintiin. Kukaan ei uskalla katsoa vuoteen 2100. Säästäminen on järkevää, mutta sillä ei luoda tulevaisuutta eikä pelasteta maapalloa. Tarvitsemme rajattomasti puhdasta, saasteetonta energiaa, eikä siihen ole kuin muutama keino. Pitkällä tähtäimellä vain ydin-, fuusio- ja aurinkoenergia riittävät. Onneksi olemme oppimassa hyödyntämään niitä luodaksemme yhä paremman, runsaamman ja inhimillisemmän maailman.
Esko Valtaoja
