Historia ja tarinat elävät kierrätyskorussa

Kiertotalous näkyy myös korusuunnittelussa, sillä yhä useampi haluaa korun kierrätetystä ja eettisesti kestävästä materiaalista. Kun teettää vanhasta uutta, mennyt herää eloon.

Laatikonpohjalla makaa monta pölyttynyttä pikkurasiaa. Niistä löytyy rippi- ja syntymäpäivinä saatuja lahjoja sekä koruja, jotka muistuttavat päättyneistä rakkauksista ja edesmenneistä sukulaisista. Vaikka perintö- ja lahjakoruja ei käyttäisi ikinä, niitä on vaikeaa heittää pois. Moni suuntaakin riipuksensa tai koko korulaatikkonsa kanssa Kätkö Korun perustajan, kultaseppä Hanna Rainion puheille.

Helsingin Kalliossa sijaitseva paja ja puoti on täynnä työkaluja, metallinpaloja, vanhoja koruja ja uusia aihioita. Täällä ovat syntyneet Rainion oma valmiskorumallisto sekä monet tilaustyöt. Eräälle asiakkaalle Rainio pienensi isoisältä perityn leveän kultasormuksen ja muotoili ylijääneestä osasta päälle näyttävän pallon.

”Kun sormus tehdään vanhasta korusta, se liittää kantajansa osaksi sukunsa jatkumoa ja hän kokee juurensa vahvempina. Myöhemmin hän voi antaa korun omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen suvussa säilytettäväksi”, Rainio sanoo.

Kullan kosketus

Rainio perusti Kätkö Korun vuonna 2015. Sitä ennen hän oli ehtinyt entisöidä huonekaluja ja maalata tauluja, eikä kultaseppäkoulukaan tuntunut heti omalta paikalta. Kaikki muuttui, kun Rainio pääsi työstämään kultaa. Hän ihastui siihen, miltä kulta tuntui ja näytti hänen käsissään, se alkoi sädehtiä ja elää.

Varjon innostukselle loi kuitenkin tietoisuus kaivostyöhön liittyvistä ongelmista. ”En ole koskaan ollut kiinnostunut luksuskultakoruista, koska kullankaivuun liittyy niin paljon eettisiä ongelmia ja riistoa. Arvoristiriita oli niin voimakas, että minun olisi ollut mahdotonta työskennellä alalla, ellen olisi löytänyt käyttööni nykyisiä raaka-aineita.” Rainio käyttää mahdollisimman eettisesti tuotettuja ja ekologisesti kestäviä materiaaleja, kuten sataprosenttisesti kierrätettyä ekohopeaa ja sertifioitua Reilun kaupan kultaa.

Reilua ja ekologista

Rainion yrityksellä on Suomen ainoa Fairtrade Internationalin myöntämä lisenssi Reilun kaupan kullan ostamiseen. Sertifikaatti takaa, että pienkaivosten työntekijöille maksetaan sopimuksen mukaista palkkaa ja kaivoksella noudatetaan kriteerien mukaisia työ- ja ympäristösäännöksiä.

Kullan lisäksi Rainio käyttää töissään kierrätettyä ja puhdistettua sataprosenttista ekohopeaa, jota saadaan muun muassa teollisuuden ylijäämistä ja sähkölaitteiden rakenteiden hopeaosista. Puhdistettu hopea on edullisempi vaihtoehto kullalle, ja Rainion mukaan sitä käytetään yhä enemmän myös kihla- ja vihkisormuksissa. ”Materiaalina hopea on kultaa pehmeämpi, siinä näkyvät herkemmin naarmut ja muut elämänjäljet. Myöskään pinta- ja värikäsittelyt eivät ole sen pinnalla ikuisia.” Asiakkaita se ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin. Rainio onkin tehnyt rosoisuudesta juttunsa. Hänen kädenjäljelleen tyypilliset kuhmuraiset pinnat ja kiillottamattomuus toimivat erityisen hyvin kierrätetyissä koruissa. Ne tekevät korusta uniikin. Rainio pitää erityisesti pyöreistä muodoista. Hänen hopeinen valmiskorumallistonsa on syntynyt pääosin luonnon ja taiteen inspiroimana, mutta joskus myös sattuma puuttuu peliin. Suosittuun Rakkaus-sormukseen Rainio sai idean, kun hän pyöritteli käsissään työstetyistä sormuksista ylijääneitä soiroja. ”Yleensä sormus juotetaan yhteen niin, etteivät saumat näy, mutta jos liitoksen jättää näkyviin ja päät tasoittamatta, voi yhteen sopivat reunat nähdä yhteisen liiton symbolina. Sormuksia tehdessäni mietin aina paria, joka niitä tulee kantamaan.”

Intiimi prosessi 

Suurimman osan koruistaan Rainio tekee tilauksesta. Koruja teettävät ihmiset, joiden arvot ovat lähellä suunnittelijan omia. Korun valmistusprosessi on aina intiimi ja henkilökohtainen. Rainio kertoo pariskunnasta, joka päivittää sormuksensa kymmenen vuoden välein. Samalla he ikään kuin vahvistavat valansa ja päättävät jatkaa yhdessä tästäkin eteenpäin. ”Elämänkokemukseni myötä minun on helppo samaistua ihmisten onneen tai voiman tarpeeseen. Olen kiinnostunut ihmisistä ja kuuntelen mielelläni heidän tarinoitaan. Olen oppinut luottamaan alitajuntaani ja intuitioon, josta ideat kumpuavat.” Rainio nappaa käteensä hopeahipun, jonka hän sulattaa happipolttimella nestemäiseksi. Sitten hän sahaa palan vinottain kahtia ja alkaa taittaa päitä toisiaan kohti. Pian pari jossain pääsee yhdistämään sormusten rosot toisiinsa.