Tiedettä ja kansalaistoimintaa

Kasvava ja paikasta toiseen muuttava väestö tarvitsee puhdasta ilmaa ja vettä, ravitsevaa ruokaa ja energiaa. Ilmasto kuitenkin muuttuu jatkuvasti, ilma ja vedet saastuvat, luonnon biodiversiteetti heikkenee, ympäristön happamoituminen ja kemikalisoituminen lisääntyvät, samoin globaalit epidemiat.

Meillä on vain yksi maapallo, ja kaikki edellä mainitut haasteet liittyvät toisiinsa. Niiden ratkaiseminen edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä ja kaikkien tieteenalojen yhteistyötä. Käytännössä tieteellinen tutkimus tuottaa uutta tietoa vastikkeeksi panoksesta, jonka päättäjät tieteeseen sijoittavat. Tämä tieto mahdollistaa innovaatiot, jotka tuottavat rahaa ja hyvinvointia kansalaisille. Siksi kansalaiset valitsevat toivon mukaan sellaiset päättäjät, jotka ymmärtävät, että syklin katkaiseminen vaarantaa yhteiskunnan toiminnan ja hankaloittaa kykyämme vastata alussa luokittelemiini globaaleihin haasteisiin.

Edistämme tutkimusryhmäni ja kansainvälisen tutkimusverkostoni kanssa työtä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja hillitsemiseksi kokonaisuutena. Tavoitteemme on hidastaa merkittävästi ilmastonmuutosta ja turvata siten maapallon tulevaisuus.

Tätä työtä tehdessä on tullut selväksi, että tieteellisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan aktiivista toimintaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Ilman valtion, kuntien, kaupunkien, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten yhteistyötä emme saa aikaan riittäviä tuloksia.

Minulta kysytään usein, mitä tavallinen suomalainen voi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdä. Eikö vaikutuksemme ole häviävän pieni? Vastaukseni on, että voimme olla esimerkkejä, toimia pitkäjänteisesti, kuluttaa kohtuullisesti, siirtää lentomatkoja vaativat kokoukset Skypeen – ja istuttaa puita. Etenkin viimeksi mainittu on todellinen ilmastoteko, sillä metsät sekä sitovat hiiltä ilmasta että tuottavat ilmakehää viilentäviä aerosolihiukkasia. Puita istuttamalla ilmastojalanjälki pienenee siis oleellisesti ja saattaa muuttua jopa positiiviseksi.

Markku Kulmala

Kirjoittaja on tieteen akateemikko ja Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden instituutin (INAR) johtaja sekä akatemiaprofessori. Hän johtaa 250 huippututkijan kansainvälistä ryhmää,
 oka on erikoistunut aerosolitutkimukseen ja ilmakehätieteisiin.