Roskasta design-aarteeksi

21.2.2019

Kuva Kaisu Jouppi

Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom kannustavat katsomaan tavaroita uusin silmin. He luovat kestävää muotoilua ja sisustuksia kierrätysmateriaaleista.

Isa Kukkapuro-Enbom keittää murukahvia ja Henrik Enbom kaivaa purkista piparkakkuja lautaselle. Pariskunnan keittiö on muodikkaan teollisuushenkinen, mutta mistään viimeisimmästä villityksestä ei ole kyse: Henrik rakensi keittiön jo 17 vuotta sitten. Tilan perustana toimi terästaso, joka oli hankittu muotoiluyritys Iittalan purkamasta koekeittiöstä

Helsingin Arabiasta. Lattiassa on Villeroy & Bochin klinkkerilaatat, joita pariskunta osti poistomyynnistä valtavan kasan tietämättä, mitä käyttöä niille lopulta olisi. ”Keittiö toimii edelleen yllättävän hyvin”, Henrik toteaa. Asunto on pariskunnan yrityksen Dodo Oy:n koelaboratorio, ja siihen tiivistyy myös heidän Trash Design -konseptinsa ydin: kierrätysmuotoilua ja kestävän kehityksen mukaisia sisustuskonsepteja.

Trash Designin tavoite ei ole sen vähäisempi kuin säilyttää planeetta elinkelpoisena tuleville sukupolville. Kierrätyskeskuksen laskelmien mukaan esimerkiksi keskivertosohvan tuottamiseen tarvitaan noin 500 kiloa kiinteitä luonnonvaroja, ruokaryhmän noin 350 kiloa. Jos tavarat ostaa uusina, parinkymmenen neliön kodin kalustamiseen ja sisustamiseen kuluu tuhansia kiloja luonnonvaroja.

Trash Design tarkastelee vanhoja esineitä ja materiaaleja uusin silmin, korjaa ja muokkaa niistä uusia. Isa sanoo välttävänsä tuunaus-sanaa. ”Tee se itse -estetiikkakin on kiva, mutta se ei ole sitä, mitä me tavoittelemme. Haluamme mennä muotoilu edellä.”

Muotoilun uusi suunta

Seitsemän vuoden ajan Dodo Oy kuratoi Habitare-messuille Trash Design -näyttelyn. Vuonna 2018 muotoilukonsepti siirtyi Helsinki Design Weekin siipien alle. ”Ensimmäisillä Habitare-messuilla vuonna 2011 vastassa oli positiivista ihmetystä. Meillä oli iso osasto, yli 20 suunnittelijaa ja saimme vuoden aikana kaikkiaan 500 mediaosumaa”, Isa kertoo. Boho-tyyli sekä uuden ja vanhan yhdistäminen olivat tuolloin nousseet trendiksi sisustuslehdissä.

”Mutta me emme halua, että se on trendi, vaan tulevaisuuden tapa ajatella. Muotoilun uusi suunta rajallisella maapallolla”, Isa toteaa. Näyttelytoiminnan lisäksi Dodo Oy tekee suunnitteluprojekteja ja julkaisuja sekä vetää työpajoja. Esimerkiksi Keravanjoen koulussa syntyi vastikään mielipidetuoleja, joihin jokainen oppilas sai vapaasti valita aiheen. Työpaja tuki monialaista oppimista: käsityötä, äidinkieltä, jopa kemiaa liisterin sekoittamisen muodossa. Lapset lähtivät heti avoimin mielin mukaan.

”Opettajat ihmettelivät, että ettehän te koskaan ole näin hiljaa ja keskittyneesti”, Henrik virnistää.

Viraston seinistä kaappi

Dodo Oy on pienyritys, joka verkostoituu tarpeen mukaan muiden yrittäjien kanssa. Tähän mennessä suurin projekti on ollut Martinlaakson kirjaston sisustuksen uudistaminen. Lähtökohta oli, että vanhat pyökinväriset hyllyt tuli käyttää hyödyksi. Kalusteet maalattiin, madallettiin ja niihin laitettiin pyörät alle. Sähköremontista jääneistä kaapelikeloista syntyi pöytiä, ja lasten osaston rikkinäiset muumituolit saivat uuden elämän.

”Korjaaminen on iso osa työtämme”, Henrik sanoo. Vastikään ravintola Maannokseen Helsinkiin syntyi viinikaappi, joka on tehty veroviraston neuvotteluhuoneiden vanhoista lasiseinistä. Materiaali tulee milloin mitäkin kautta, esimerkiksi konkurssihuutokaupoista ja ostoja myyntiliikkeistä. Lisäksi yrityksellä on yhteistyötä purkutöitä tekevän Deleten sekä keittiöliike Puustellin kanssa.

Pariskunnan kotitoimiston pöytälevyn puu on peräisin puisesta Paviljongista, joka pystytettiin Helsingin designpääkaupunkivuonna designmuseon ja arkkitehtuurimuseon väliin. Sen kalustuksen suunnittelu oli yksi Dodo Oy:n suurista työkohteista.

Myy, vaihda, kierrätä

Työhuoneen ikkunalaudalla on Henrikin suunnittelemia säilykepurkkivalaisimia, joista on muodostunut eräänlainen maskotti yritykselle. Ne ovat valaisseet muun muassa Slush-tapahtumaa. Valaisimia myydään myös yrityksen verkkosivuilla. Isa silmäilee ympärilleen. Hänestä on käsittämätöntä, että joku haluaisi koko ajan lisää tavaraa. ”Minä viihdyn nykyisten tavaroidemme kanssa. Tavaraa on ihan järkyttävästi, mikä on länsimainen ongelma ylipäänsä.”

Tämä ei tarkoita, etteikö hän ymmärtäisi hyvin ihmisten vaihtelunhalua. ”En voi teeskentelemättä sanoa, että osta nyt, pidä ikuisesti. Totta kai on kannatettavaa hankkia hyvälaatuista, mutta turha ajatella, että lapsesi haluaisivat katsella samoja esineitä aikuisina. He ovat niihin niin lopen kyllästyneitä, että myyvät ne välittömästi.” Mutta sen sijaan, että lähtisimme vaihtelunnälkäisinä huonekalukauppaan, pariskunta suosittelee suuntaamaan vaikka osto- ja myyntiliikkeeseen.

”Murto-osalla uuden hinnasta saa kalusteen, jonka voi helposti kunnostaa tai josta voi hyödyntää vaikka vain laatikot, tason tai jalat”, Henrik listaa. Entä jos ei itse osaa, jaksa tai halua? ”Suomi on täynnä pieniä verstaita, joiden kanssa voi yhdessä suunnitella.”