Jätteestä kuoriutuu resurssi

20.2.2019

Kuva Heidi Strengell

Katu on sakeanaan muovinkatkuista savua, kukkamaalta pilkistää roskapusseja, järvenselällä kelluu jääkaappi. Ei Suomessa. Meillä jätehuolto toimii, mutta parantamisenkin varaa on.

Jätehuolto on yksi niistä palveluista, jonka olemassaolon huomaa lähinnä silloin, kun se ei toimi. Normaalitilanteessa kannamme roskapussimme jätekatokseen ja ne katoavat sieltä vähin äänin, korkeintaan roska-auton peruutuspiippauksen säestämänä.

Yksityiskohdat ovat useimmille hämärän peitossa. Miten usein roska-autot käyvät? Kuka roskat hakee ja mitä niille sitten tapahtuu? Harva tietää. Mutta jos jätehuoltoa ei olisi, jokainen suomalainen joutuisi miettimään loppusijoituspaikan 510 kilolle roskaa vuosittain. Se olisi melkoinen pulma.

”Jätehuolto suojelee ympäristöä ja ihmisten terveyttä. Sivistysvaltiossa se on välttämättömyyspalvelu, joka pitää asumisen ja yritystoiminnan olosuhteet hyvinä”, linjaa Riku Eksymä, kunnalliset jätelaitokset yhdistävän Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja. Juuri kuntien vastuulla on Suomessa se, että kotitalouksissa syntyvä jäte kuljetetaan ja käsitellään asianmukaisesti eikä se päädy ekosysteemejä pilaavaksi roskapyörteeksi mereen.

Näin katoavat kotitalousjätteet

Niistä yhdyskuntajätteistä, jotka eivät kuulu kunnan vastuulle, vastaavat jätteiden tuottajayhteisöt ja yritykset, joiden toiminnassa jätettä syntyy. Remonttifirma vastaa seinästä kaapimastaan tapetista, ja esimerkiksi paperin tai sähkölaitteiden kierrätyksestä ovat vastuussa niiden tuottajat.

”Tuottajat joutuvat siis miettimään jo tuotteita markkinoille saattaessaan niiden kierrätykseen liittyvät kysymykset ja kustannukset. Tämä tukee kestävämpiä tuotantotapoja ja siten myös ympäristönsuojelutavoitteita”, Eksymä arvioi. Taloyhtiöiden taas pitää tarjota asukkailleen paikka, jonne jätteet voi keskitetysti viedä.

Kuntien jätehuoltomääräykset kertovat, mitä jakeita minkäkin kokoisessa yhtiössä pitää kerätä. Roskan kuljettaminen on epäekologista, joten kerralla kannattaa kerätä mahdollisimman suuren ihmismäärän jätteet. ”Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa tämä on haaste. Ympäristöhyödyt menetetään, jos kuljetusmatkat ovat liian pitkiä”, Eksymä toteaa. Käytännössä jätekuljetuksia hoitavat yksi yksityiset yritykset, jotka kuntien tai kuntayhtymien jätelaitokset ovat valinneet työhön kilpailutuksen perusteella.

”Yhteistyö yksityisten yritysten kanssa on tärkeää, jotta jätteet saadaan kuljetettua ja käsiteltyä mahdollisimman tehokkaasti”, Eksymä sanoo. Jäteautojen määränpää riippuu siitä, mitä ne kuljettavat. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi biojäte viedään Ämmässuolle HSY:n omaan käsittelylaitokseen, sekajäte Vantaalle Vantaan Energian jätevoimalaan ja muovi Riihimäelle Fortumin muovijalostamoon.

Lajittelu kannattaa

Jätehuolto on parin vuosikymmenen aikana muuttunut paljon. Taustalla on koko Euroopan laajuinen tavoite muuttaa jätteet resursseiksi. Ilmastonmuutos on havahduttanut eurooppalaiset siihen, että jo tuotettua ja luonnonvaroja kuluttanutta materiaalia on hullua heittää hukkaan. Edistystä onkin tapahtunut. Vielä kymmenen vuotta sitten noin puolet tuottamastamme yhdyskuntajätteestä päätyi kaatopaikalle, enää vain noin prosentti.

Suomessa kaatopaikkakuorma on saatu lähelle nollaa eritoten jätteiden polttamisen avulla. Vuonna 2017 jo 58 prosenttia yhdyskuntajätteestä muuttui jätevoimaloissa sähköksi ja lämmöksi. Se on askel eteenpäin mutta sisältää omat ongelmansa. Palamisjätteenä syntyy tuhkaa ja kuonaa, joiden loppusijoitukseen ei ole vielä keksitty hyvää ratkaisua. Uusia ideoita siis tarvitaan. Euroopan unionin tavoitteena on, että vuonna 2025 yli 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä käytettäisiin uudelleen tai kierrätettäisiin. Suomella on tässä vielä tekemistä: vuonna 2017 hyödynsimme vain 41 prosenttia yhdyskuntajätteestä materiaalina.

Samaan aikaan muun muassa Saksa, Slovenia ja Ruotsi ovat jo päässeet EU:n tavoitteeseen. ”Jokaisen kannattaa lajitella kotona jätteensä, jotta saavuttaisimme tavoitteet ja saisimme kiertotalousmallin toimimaan”, Eksymä muistuttaa.

Alennusta kierrätettävyydestä

Kiertotalous kaipaa toteutuakseen vielä monta uutta keksintöä. Yksi viime aikojen isoista puheenaiheista on ollut tekstiili, jonka hyödyntämismahdollisuudet ovat toistaiseksi huonot. Tällä hetkellä se poltetaan sekajätteen joukossa, mutta uusia kierrätysmahdollisuuksia etsitään koko ajan. ”Ennen kuin tekstiiliä ryhdytään innolla erilliskeräämään, materiaalille olisi järkevää olla hyödyntäjä. Yksityisellä sektorilla on tässä iso rooli, sillä siellä ollaan hyviä innovoimaan uutta liiketoimintaa”, Eksymä sanoo.

Suomella on vahvat perinteet toimivien kierrätysjärjestelmien luomisessa. Jo 1950-luvulla otettiin käyttöön pullonpalautusjärjestelmä, joka nyt tuntuu suomalaisille itsestäänselvyydeltä. ”Kun kehitämme uusia hyödyntämistarkoituksia eri jätelajeille, ne kelpaavat jopa vientituotteiksi.

Lajittelun pitää olla kuluttajalle helppoa ja motivoivaa.” Kierrätystä edistäviä keppejä ja porkkanoita tarvitaan Eksymän mielestä arvoketjun kaikkiin kohtiin. Pelkkää kuluttajaa tai pelkkää jätehuoltoa ei kannata kepittää, jos samaan aikaan on halvinta tuottaa vaikeasti kierrätettäviä muovipakkauksia neitseellisestä materiaalista. ”Uusiomuovista valmistetut pakkaukset voisivat saada vaikka alennusta arvonlisäverosta.

Nyt liian monet yritykset käyttävät tuotteissaan esimerkiksi sellaisia monikerroksisia muovipakkauksia, joita ei voi hyödyntää materiaalina. ”Kuluttajaa puolestaan tulee ohjata paitsi lajittelemaan myös ostamaan harkiten hyvää laatua ja korjaamaan vanhaa. ”Parasta olisi, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän.”

Jäteapajille on tunkua

Mikä on suomalaisen jätehuollon tulevaisuus? Yksi kysymys liittyy kuntien rooliin. Yksityiset yritykset nimittäin kasvattaisivat mieluusti jalansijaansa
alalla. EU-direktiivin mukaan julkinen jätehuollon järjestäjä saa tuottaa maksimissaan 20 prosenttia liikevaihdostaan markkinaehtoisesti – siis myymällä palveluitaan niille toimijoille, joiden jätehuollosta se ei lain nojalla vastaa. Suomi on lähtenyt tätä tiukemmalle linjalle.

Tämän vuoden alussa voimaan tulleen jätelain muutoksen mukaan kunnallinen jätehuolto saa tuottaa markkinaehtoisella toiminnalla aluksi kymmenen ja lopulta vain viisi prosenttia liikevaihdostaan. Eksymä on linjauksesta huolissaan. ”Laki kaventaa kuntien mahdollisuuksia osallistua kiertotalouden kehittämiseen yksityisen sektorin kanssa. Kunnilla on kuitenkin tältä alalta valtava osaaminen, joka kannattaisi hyödyntää.”

Hän pelkää myös, että eri puolilla maata asuvat ihmiset joutuvat jätelain uudistuksen myötä eriarvoiseen asemaan. ”Kunnilla on velvollisuus hoitaa jätehuolto sielläkin, missä se ei ole kannattavaa. Yksityiset yritykset taas hakevat taloudellista kannattavuutta. Jos kuntien jätelaitosten jätevirrat ehtyvät, kuluttajien jätemaksut nousevat etenkin haja-asutusalueilla”, hän perustelee.

Näkemys ei ole yllättävä, koska Eksymä edustaa kunnallisten jätelaitosten etuja ajavaa yhdistystä. Hallitus perustelee lakimuutosta halulla edistää kilpailua. ”Mutta jos vastuu jakautuu liikaa, kukaan ei tunne velvollisuutta hoitaa asioita kunnolla. Silloin jätteitä alkaa löytyä hiekkateiden päistä.”

Lähteet:
Jätetilasto – Yhdyskuntajätteet 2017, Tilastokeskus.
Jätehuolto Euroopassa faktoina ja lukuina, Euroopan parlamentin uutinen 6.4.2018.
Jäte: ongelma vai resurssi, Euroopan ympäristökeskuksen artikkeli 31.8.2016.