Yhden roska on toisen raaka-aine

23.2.2018

Maailmalla puhtaat vedethupenevat ja kilpailu raaka-aineista kiihtyy. Suomalainen Apila Group katsoo jätteitä uusin silmin.

Farkkujen kuitua käytetään esimerkiksi pyyhkeiden, mattojen ja akustiikkalevyjen valmistukseen. Leviʼs ja MUD Jeans tekevät vaatelumpusta uutta denimiä. Kierrätyksellä voi olla valtavat vaikutukset veden ja raaka-aineiden säästämiseen.

Edullisempien tuotantokustannusten vuoksi vaatetuotantoa on siirretty kehittyviin ja vesivaroiltaan jo ennestään niukkoihin maihin. Tuotannon lisäksi kuitukasvien viljely vaatii paljon vettä ja köyhdyttää entisestään kuivaa maaperää. Jos farkkuparin materiaalista viisikin prosenttia on kierrätyskuitua, säästyy tuotantoprosessissa noin 250 litraa vettä. Ja maailmassa valmistetaan vuosittain miljoonia farkkuja.

Moni muukin aiemmin roskaksi mielletty materiaali on muuttumassa halutuksi raaka-aineeksi. Kun kilpailu metalleista ja viljelymaista kiihtyy, kaikki käyttökelpoinen materiaali kannattaa hyödyntää. Kun valtiot kiristävät päästö- ja jätevesirajoituksiaan, markkinoiden kaipaamat tuotteet pitäisi pystyä valmistamaan entistä niukemmilla raaka-aineilla ja pienemmällä energiamäärällä. Lähivuosien halutuimmat osaajat ovatkin niitä, jotka kykenevät hyödyntämään käytettyä materiaalia, kehittämään sille vähäpäästöisiä valmistusmenetelmiä ja luomaan uudenlaisia jakelukanavia.

Surkuttelu ei auta
Lappeenrantalaisen Apila Groupin toimistossa eletään kiertotalouden sivuvirroista, uudenlaisista raaka-aineista ja tarkoista päästölaskelmista. Työpöydän ääressä istuu kaksi haluttua tulevaisuuden osaajaa. Toimitusjohtaja, kemisti Mervi Matilainen tekee heti alkuun vakavan tunnustuksen. ”Rehellisesti sanottuna en ole pystynyt katsomaan televisiouutisia enää muutamaan
vuoteen.” Ympäristötekniikan diplomi-insinööri Pirjo Rinnepelto nyökkää. Naisten mielestä maailman saastumisen ja ilmastomuutoksen surkuttelu ruudun äärellä ei auta. ”Mieluummin käytämme kaiken liikenevän ajan nykytilannetta korjaavien ratkaisujen kehittämiseen.” Viime vuonna Matilainen ja Rinnepelto saivat Joensuun Tiedepuiston Start Me Up -liikeideakilpailun pääpalkinnon. He ovat kehittäneet päästöttömän tuotteen, jolla puhdistetaan jätevedestä haitallisia sekä harvinaisia metalleja uusiokäyttöön. Vedestä pystytään erottamaan muun muassa nikkeliä, kadmiumia, sinkkiä, lyijyä ja rautaa.

Erityisen kiinnostavaksi keksinnön tekee se, että edullisesti valmistettava tuote syntyy jätemateriaalista. ”Kyllä lahtelaisessa laboratoriossa kävi aikamoinen tunnekuohu, kun me kypärät päässä ja suojalasit silmillä tajusimme tämän menetelmän toimivuuden”, Matilainen toteaa.

Köyhiin oloihin
Palkintotilaisuuden jälkeen Matilainen ja Rinnepelto ovat hakeneet vedenpuhdistuskeksinnölleen patenttia ja jalostaneet liiketoimintamallia. Myyntiin tuote tulee todennäköisesti vuonna 2020. Naiset ovat vakuuttuneita, että kysyntää riittää. ”Teollisuuden jätevedet kannattaisi puhdistaa alkumetreillä. Suomessa jätevedenpuhdistamot ovat kenties maailman parhaita, mutta muualla on erittäin saastuneita vesistöjä, joiden puhdistamisella parannetaan merkittävästi ympäristön tilaa ja lähistöllä asuvien terveyttä”, Rinnepelto toteaa. Vietettyään vuoden järjestötyössä Etelä-Intian Hyderapadissa Rinnepelto tutustui intialaiseen jäteveden kierrätykseen: ämpäristä kaaressa pihalle. ”Silloin ymmärsin, miten monitahoisia ja monimutkaisia asiat voivat olla. Intiassa vesi on arvokas luonnonvara, ja kaikki arvokas kuuluu siellä rikkaimmille. Poliitikot järjestelevät asioita omaksi parhaakseen.” Uusi jätevedenpuhdistusmenetelmä voisi toimia juuri Hyderapadin kaltaisissa saastuneissa ja köyhissä kaupungeissa.

Materiaalivirtojen järkeistämistä
Apila Groupin jätevedenpuhdistin kerää vedestä ionimuotoiset metallit ja kiinteyttää ne uudelleen käytettäviksi. Esimerkiksi sinkki on arvokasta lannoitteena mutta haitallista vesistössä. Myös älypuhelinten valmistuksessa tarvittavat metallit vähenevät uhkaavasti ja niiden hinta nousee. Naiset ovat alkaneet tutkia, voisiko samalla menetelmällä puhdistaa myös ilmaa. Erilaiset jätteet ja hävikit ovat heille arkipäivää muissakin projekteissa. ”Olemme etsineet käyttökohteita muun muassa puutuhkalle, kompostimullalle, lakritsijätteelle, munankuorille, ruokaöljylle sekä kiviaines- ja betonijätteelle”, Matilainen luettelee.

Apila Group on auttanut jo 60:tä eri toimialan yritystä järkeistämään materiaalivirtojaan ja kehittämään uusia tuotteita. ”On utopistinen ajatus, että voisimme keskittyä vain maailmanparantamiseen. Uudet ajatukset syntyvät ihan arkisissa asiakasprosesseissa”, Matilainen sanoo. Tavallisesti asiakkaiden hankkeista ei voi puhua ulkopuolisille. Myös patenttia odottava jätevedenpuhdistin on yksityiskohdiltaan salainen.

Muunlaisissa projekteissa oppeja ja ajatuksia sen sijaan jaetaan vapaammin. Kaksikko on ollut vuoden lopusta lähtien mukana Euroopan
unionin rahoittamassa yhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on luoda jätemateriaaleista betonia ekologisempi rakennusmateriaali. Hanke kestää kolme vuotta ja sillä on yli neljän miljoonan euron rahoitus. ”Tavoitteena on luoda 3D-tulostettava, kevyt ja lämpöä eristävä materiaali. Julkisissa kaupunkitiloissa hyödynnettävälle ympäristöystävälliselle materiaalille on lähes rajaton kysyntä”, Rinnepelto toteaa.

Raaka-aineena on tarkoitus kokeilla ainakin metsä- ja kaivosteollisuuden sivuvirtoina syntyvää tuhkaa, viherlipeäsakkaa, rikastushiekkaa sekä rakennus- ja kuitujätettä. Osa näistä on tähän asti viety kaatopaikoille ja saostusläjiin.

Kemisti ja ympäristöinsinööri ovat nyt unelmatyössään. He kehittävät sekä uudenlaisia ympäristöä säästäviä ratkaisuja että hyödyntävät jo olemassa olevaa tekniikkaa. ”Kun aloitimme nämä työt, kukaan ei puhunut kiertotaloudesta tai nähnyt jätteissä muuta kuin takapihan ongelman. Asennemuutos on ollut todella nopea.