Vedenystävän valinnat
Vedenystävä ei päästä viemäriin mitään ylimääräistä. Kotona ei kannata käyttää liian vahvoja puhdistusaineita, eikä varsinkaan klooripitoisia tuotteita.
Hajustettuja tuotteita kannattaa välttää, sillä parfyymit sisältävät usein synteettisesti valmistettuja, ympäristölle vaarallisia ja herkistäviä seoksia. Myös WC-raikastimet huuhtovat ympäristölle vaarallisia aineita suoraan viemäriin.
Paistorasva ei kuulu viemäriin, sillä se saostuu putkien pintaan. Imeytetty paistorasva kuuluu biojätteeseen, kuten muukin ruokajäte. Isommat rasvamäärät kuuluu pakata suljettuun astiaan ja laittaa sekajätteeseen.
Joutsen- tai EU-ympäristömerkillä varustetut tuotteet ovat varmoja valintoja. Niissä käytettyjen orgaanisten kemikaalien tulee pääsääntöisesti olla hajoavia, eivätkä ne saa kertyä eliöihin. Vesieliöille myrkyllisten aineiden määrää on rajoitettu. Joutsenmerkki edellyttää usein myös kemikaalien anaerobista hajoavuutta eli ne hajoavat joutuessaan vesistöön. Joutsenmerkki-kosmetiikassa ei saa käyttää mikromuovia, jonka haitoista merissä ja järvissä on puhuttu viime aikoina paljon. Lisäksi ympäristömerkit kieltävät hormonitoimintaa häiritsevien, vesieliöille haitallisten aineiden käytön.
Raskasmetalleista ympäristölle ongelmallisimpia ovat elohopea (Hg), lyijy (Pb) ja kadmium (Cd). Joidenkin metallien tietyt muodot voivat olla myrkyllisiä jopa suhteellisen pieninä määrinä ja aiheuttaa uhkaa ihmisten ja eläinten terveydelle. Vaikka monet raskasmetallit ovat myrkkyjä, niistä osa on eläville organismeille välttämättömiä hivenravinteita, joita tarvitaan muu muassa viljelylannoitteena ja ravinnossa. Tällaisia ovat esimerkiksi kupari (Cu), sinkki (Zn) ja rauta (Fe).
Luonnon kiertokulun kannalta on tärkeää oppia ohjailemaan niukentuvia raaka-aineita tarkemmin: poimimaan ne pois vääristä paikoista ja ohjaamaan oikeaan suuntaan.
