Muovi valtaa meren

Maapallolla on 12 mannerta, joista puolet ovat muovia. Merien muoviongelmaan herättiin liian myöhään. Nyt merien pelastamiseen tarvitaan koko ihmiskunnan apu.

Merien hyvinvointia uhkaavat muun muassa ilmaston lämpeneminen, rehevöityminen ja meriliikenteen päästöt. Muoviongelmaan on herätty vasta viime vuosina, ja nyt shokeeraavia esimerkkejä löytyy kaikkialta. Galapagossaarilla valaiden vatsat ovat täynnä muovia. Hangon ulkoluodoilta löytyy muoviin kuolleita lintuja. ”Kun tuhoihin havahduttiin, ongelma oli jo iso. Muovi on ollut pitkään yksi merien pahimmista ongelmista”, sanoo WWF:n meriasiantuntija ja meribiologi Janica Borg.

80 prosenttia muovijätteestä on peräisin maalta, kuten kaatopaikoilta, teollisuudesta ja jätevesistä. Loput 20 prosenttia syntyvät merenkulusta, offshore-teollisuudesta ja kalastuksesta. YK:n mukaan meriin päätyy vuosittain yli kahdeksan miljoonaa tonnia muovia eli rekkaautollinen joka minuutti. Tätä menoa vuoteen 2050 mennessä merissä on painossa mitattuna enemmän muovia kuin kalaa.

”Jo vuonna 2025 jokaista kolmea kalatonnia kohti meressä on tonni muovia. Se on hirveä määrä. Ja se on edessä ihan pian.”

Roskalautoista puhutaan jo roskamantereina. Merivirtojen seurauksena syntyneissä jättimäisissä roskapyörteissä kelluu paitsi muovia myös jätteisiin kuolleita kaloja, merinisäkkäitä ja lintuja. Näitä jätepyörteitä löytyy eri puolilta maailmaa: Pohjoiselta ja Eteläiseltä Atlantilta, Intian valtamereltä ja Eteläiseltä Tyyneltämereltä. Pohjoisella Tyynellämerellä niitä on kaksi, joista toisen arvioidaan olevan Teksasin kokoinen. Hiljattain on löydetty kuudes roskamanner arktiselta Barentsinmereltä.

Makrosta mikroksi
Makromuovia ovat silmin havaittavat roskat karanneista rantapalloista pieneen karamellipussin palaseen. Ajan myötä muovi ei häviä, vaan hajoaa auringonvalossa yhä pienemmäksi mikromuoviksi. Mikromuovia päätyy vesistöihin myös maalta, kuten keinokuituvaatteiden pesusta ja kosmetiikasta. Yhdessä kuorintavoidetuubissa voi olla satojatuhansia mikromuovirakeita. Autonrenkaista 15 prosenttia jauhautuu käytössä ja huuhtoutuu sadevesikaivojen kautta meriin.

”Mikromuovin tekee ongelmalliseksi se, ettei sitä saa poistettua merestä. Teknologiaa sitä varten ei ole edes kehitteillä.” Yli puolet merien muovijätteestä on peräisin viidestä Kaakkois-Aasian maasta: Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Sri Lankasta. Borg sanoo, ettei ajatusta merien pelastamisesta ole vaikea myydä ihmisille. Tarvitaan vain tietoa ja oikeat työkalut.

”Köyhien maiden infrastruktuurin kehittämisen ja paikallisten valistamisen pitäisi olla muiden maiden intresseissä. Alueilla on myös paljon turismia ja vahva kertakäyttökulttuuri. Vastuullinen matkailija vaatii muoville ekologisempia vaihtoehtoja ja on valmis maksamaan niistä.”

Ongelma ei kohdistu vain Aasiaan. Yli 70 prosenttia Toscanan rannikoiden roskista on muovipusseja, ja muovia on löydetty myös arktisten alueiden jääpeitteestä. Muovi kulkee pitkiä matkoja. Meksikossa hukattu sandaali saattaa löytyä neljän vuoden kuluttua Australian rannikolta.

”Itämereen joutuneet roskat pysyvät kuitenkin Itämeressä, sillä ne eivät kovin helposti pääse Tanskansalmesta läpi. Suomen ulkosaaristosta löytyy paljon myös Baltian maista ajelehtinutta muoviroskaa.” Suomessa kierrätysasiat ovat nykyään melko hyvällä tolalla. Omilla Itämeri-sukelluksillaan Borg on kuitenkin törmännyt vanhaan muovijätteeseen, kuten 70-luvun kumisaappaisiin, polkupyöriin ja autonrenkaisiin. Urbaanin legendan mukaan Lauttasaaren sillan alta Helsingistä löytyy kokoelma jääkaappeja. Muovi ei häviä, vaikka se olisi poissa silmistä.

Kohtalokas ateria
Meressä makromuovi aiheuttaa kaloille, linnuille ja merinisäkkäille haittaa valloittamalla niiden elintilaa ja estämällä liikkumista. Lisäksi muovi päätyy eläinten ravinnoksi. ”Vedessä ajelehtiva hedelmäpussi näyttää meduusalta, ja yksikin pussi riittää tukkimaan kilpikonnan elimistön. Merilinnut syövät sen sijaan roskia merenpinnasta. Joka vuosi muoviinkuolee noin miljoona merilintua.” Saman kohtalon kokee noin 100 000 merikilpikonnaa ja merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, valasta tai delfiiniä. Pienten kalojen pahin vihollinen on planktonilta näyttävä mikromuovi, joka täyttää kalanvatsalaukkua mutta ei välttämättä poistu sen elimistöstä. Lisäksi mikromuovin rosoiseen pintaan tarttuu herkästi haitta-aineita, kuten ympäristömyrkkyjä. Borg kutsuu mikromuovihippuja pieniksi ilkeyskapseleiksi, jotka
siirtyvät ravintoketjussa eteenpäin.

”Mikromuovin vaikutuksia ihmisiin on alettu vasta tutkia, mutta näyttää siltä, etteivät muovi ja niiden sisältämät myrkyt päädy kalan lihaksiin. Kokonaisina syötävät simpukat ja osterit ovat asia erikseen, mutta kohtuullisina määrinä nekään eivät vaikuta olevan ihmiselle vaarallisia”, Borg rauhoittelee.

Meri on valtava ekosysteemi, jossa jokainen tekijä vaikuttaa toiseen. Borgin mukaan eläimet ovat sopeutujia. Laji voi sinnitellä pitkäänkin yhden ympäristöstressin kanssa, mutta muoviongelma yhdistettynä ilmaston lämpenemiseen ja lisääntyneeseen turismiin voi merkitä lajin loppua. ”Pelkän muoviongelman laajuutta on vaikea käsittää, mutta silti ongelmia pitäisi pystyä ratkomaan kokonaisuuksina.”

Yhteinen vastuu
”Olemme tehneet paljon hallaa merille. Virheiden korjaaminen vaatii valtavasti rahaa, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos emme tee mitään. Siihen ei ainakaan ole varaa. Olemme taloudellisesti riippuvaisia meristä”, Borg sanoo. Tyynenmeren suurin jätepyörre on liian kaukana rannikoilta, jotta yksikään maa suostuisi ottamaan siitä vastuuta tai rahoittamaan sen siivoamista. Siksi vastuu pitää kantaa jo maalla. Rantojen siivoaminen on viimeinen mahdollisuus poimia muovi talteen ennen kuin se päätyy mereen. Merentutkija Marcus Eriksen sanoo Tyynenmeren haravoinnin olevan yhtä toivotonta kuin Saharan siivilöinti. The Ocean Cleanup -hankkeen takana oleva Boyan Slat aikoo silti siivota meriä keräimellään, jonka prototyyppiä testataan Atlantilla seuraavan vuoden aikana.

”Seuraava haaste on saada kerätty muovi kiertoon ja hyötykäyttöön. Muovijätteelle pitää luoda kysyntä ja arvo, jotta sen kerääminen
kannattaa”, Borg toteaa. Merien pelastaminen kuulostaa toivottomalta projektilta. Toivoa kuitenkin on, kunhan toimimme heti. Borg iloitsee YK:n ympäristöohjelman joulukuisesta lausunnosta, joka tekee selväksi, ettei nykymeno voi jatkua. Kyseessä on globaali ympäristösopimus ja poliittinen linjaus, joka tulee näkymään myös EU:n päätöksenteossa. ”Prosessi on hidas ja vie aikansa ennen kuin sopimuksen vaikutukset näkyvät valtioja yritystasolla. Tärkeintä on, että paperille on vihdoin laadittu yhteiset pelisäännöt, joiden noudattamiseen on panostettava myös rahallisesti.” Vastuu ei ole kuitenkaan vain valtioilla ja yrityksillä: maalta mereen päätyvästä muovista 98 prosenttia on peräisin kuluttajilta. ”Jokaisella jogurttipurkilla on väliä! Suomen jätehuolto toimii ja muovia erilliskerätään, tarvitaan vain asennemuutoksia. Kuluttajan vastuulla on huolehtia, että roska menee oikeaan paikkaan.”

Suurin osa muovijätteestä syntyy Borgin mukaan välinpitämättömyydestä. Kadulle heitetty savukeaskin sellofaani, ilotuliteroskat ja vapaaksi päästetty ilmapallo päätyvät todennäköisesti mereen. Borg kuitenkin uskoo muutokseen. Esimerkkeinä hän mainitsee baarien tupakointikiellon ja kotien biojäteastiat, joita kukaan ei enää kyseenalaista. ”Poliittisilla päätöksillä voidaan säädellä yritysten toimintaa, mutta kuluttajalla on vastuu vaatia ekologisempia vaihtoehtoja. Kysyntä on paras moottori liiketoiminnan kehittämiseen. On vain unohdettava helpot ratkaisut ja jaksettava uida vastavirtaan.”