Tulisijan savupelti sulkee hormin, jottei ilman läpivirtaus veisi lämpöä harakoille ja tulisija saataisiin pysymään lämpimänä mahdollisimman pitkään. Palamisilmaa säädetään tarpeen mukaan. Liekkipalo vaatii enemmän ilmaa, hiillospalo vähemmän. Jos liekki kohisee tulipesän hormeissa asti, pitää ilmaluukkuja laittaa hieman pienemmälle.
Ennen tulen tekemistä savupellit avataan kokonaan ja tarkistetaan tuhkan määrä. Arinaa ei saa jättää tuhkan peittoon. Jos ilmankierto ei pääse jäähdyttämään arinaa, se voi sulaa käyttökelvottomaksi.
Pellin sulkemisen ajoitus on tärkeää häkävaaran välttämiseksi. Hiillosta kannattaa kohentaa hiilikolalla, jotta kaikki kekäleet saadaan palamaan loppuun. Kun hiillos alkaa hiipua eli siinä ei näy sinisiä liekkejä, voi pellin laittaa vähän pienemmälle. Vasta kun hiillos on palanut loppuun, pellin saa sulkea kokonaan. Hiilloksen taitava hyödyntäminen nostaa uunin sisälämpötilaa jopa 60–70 astetta, joten hiilloksen hehkuvaa kuumuutta ei kannata päästää savupiipusta.
Massiiviset, varaavat tulisijat varastoivat lämmön raskaisiin rakenteisiinsa. Niiden hyötysuhde on jopa 75–85 % ja niihin varautunut lämpö vapautuu huonetiloihin tasaisesti ja pitkään.
Puulämmitykseen liittyvät päätökset tulee tehdä jo talosuunnittelun alkuvaiheessa, jotta hyvin toimiva kokonaisuus voidaan toteuttaa. Tulisija kannattaa sijoittaa keskeiselle paikalle. Näin lämpö leviää tasaisesti asunnon eri puolille. Tulisijan läheisyyteen on hyvä varata tilaa pilkkeille. Tulisija tulee mitoittaa asuintilojen koon mukaan. Ylilämmittäminen ei korvaa liian pienen tulisijan tehottomuutta, vaan voi jopa vahingoittaa tulisijaa.