Sytyttäminen
Ensimmäiseen pesälliseen käytetään pieni määrä polttopuuta. Puut ja sytykkeet ladotaan niin, että palamisilma pääsee kiertämään puiden välissä. Sytykkeinä voidaan käyttää esim. tuohta, lastuja, sanomalehtipaperia tai pieniä puita. Tulipesää ei saa latoa liian täyteen. Luukun yläreunaan tulisi jäädä vähintään ¼ vapaata tilaa.
Tuli täytyy saada syttymään kunnollisesti eikä kituuttamalla. Kun tulipesän pinnat ovat kunnolla kuumenneet, voidaan puuta lisätä reilummin.
Tulta ei kannata kohentaa tarpeettomasti, jotta palaminen ei häiriintyisi. Puut lisätään liekkirintamaan kuoripuoli alaspäin. Polttopuiden koolla voidaan säätää palamisen nopeutta, sillä puissa palaa pinta eikä tilavuus. Pienet puupilkkeet palavat siis nopeammin kuin suuret halot vaikka niiden energiasisältö olisikin sama. Hyvään lämmittämiseen riittää parin pesällisen tehokas ja tasainen polttaminen, johon kuluu aikaa 1,5–2 tuntia.
Pientaloissa sijaitsevat tulisijat eivät ole tarkoitettu jätteenpolttoon. Pakkauksien merkintä ”voidaan hävittää polttamalla” tarkoittaa ensisijaisesti jätteenpolttouuneja. Tulisijassa voidaan polttaa kuitenkin sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mainoksia ja maitotölkkejä pienissä erissä puunpolton yhteydessä. Muoveista saa polttaa vain polttokelpoisiksi tiedetyt PE-muovit (esim. muovikassit ja -pussit). Näitä muoveja voidaan polttaa kuuman liekkipalon aikana maitopurkillisen verran pesällistä kohden. Painekyllästettyä tai maalattua puuta ei tulisijassa tule polttaa.
Lähteet:
Pätkittäin puulämmityksestä, Motiva;
Puu polttoaineena, Altener Tiedote 3, VTT Energia;
Puu energialähteenä, 1992, MTK;
Sytyttääkö, 1995, Sytyttääkö-projekti, Pohjois-Karjalan metsälautakunta.